Romaani itsetunto-ongelmista

Päätin nyt kirjotella,  vaikkei periaatteessa mitään treeniasiaa olekaan. Olen koulussa ja on vähän tylsää. Keräsin taas weheartit:sta inspiskuvia ja tein pari kollaasiakin. Tänäiselle oon merkannut treenin tonne, mutta en usko että tänään jaksan ollenkaan treenailla. Päivä alkoi jotenkin apeissa merkeissä kun poikaystävä lähti taas viikonlopuksi työmatkalle, aikainen herääminen kouluun ja vielä hemmetin kylmä ulkona! Muutenkin mulla on iltapäivälle ja illalle jo ohjelmaa.. Kaupungilla pitää käydä ruokaa ja muuta ostamassa ja sitten oon loppupäivän siskon kanssa sen tai mun luona. Ei jotenkin ole ollenkaan treenifiilis nyt. Mutta huomenna aamulla vedän kyllä kunnon jumpan, siitä oon varma.
          Mä olen semmonen ihminen, että kaikki ihan pienetkin vastoinkäymiset vaikuttaa mun mielialaan tosi paljon. Teen kaikesta aina niin ison ongelman päässäni ja petyn itseeni usein jos en saa sanottua jotain tai tehtyä jotakin asiaa silleen kun olin kuvitellut. Pienikin stressi vaikuttaa melko paljon mun mielialaan ja musta tulee jotenkin tosi tunneherkkä ja helposti vittuuntuva. Vaikka olen mielestäni suht paljon vastoinkäymisiä elämässäni kohdannut ja voittanut, silti tuntuu että ne aina vaan iskee jotenkin kovaa ja yhtäkkiä. Oon huomannut myös yhden "hassun" jutun itsessäni. Alettuani seurustella (n. 5kk sitten) olen jotenikin muuttunut hirveän tunteelliseksi ja herkäksi. Tää ärsyttä mua ihan älyttömästi, koska oon mielestäni aika ollut aika vahva ja meidän perheessä se joka "ei itke". Nyt tuntuu että tirauttelen kyyneliä vähän väliä ja ärsyynnyn ihan pienistä asioista. Tietysti myös ilontunteet ja onnellisuus on vahvistuneet mussa, koska mun mies on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut.
          Tiedän että olen tosi epävarma itsestäni ja luonteeltanikin ujo/hiljainen. Tämän vuoksi en millään meinaa uskoa ihmisten pitävän musta sellaisena kun olen. Vähättelen aina itseäni ja petyn omiin suorituksiini sosiaalisessa elämässä ja muutenkin. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin kasvanut todella paljon henkisesti ja päässyt vähän jopa irti ujoudesta ja epävarmuudesta. Mutta silti vieläkin joskus tulee semmosia hetkiä, jolloin ujouteni tulee esiin ja itsetuntoni laskee huimasti. Mun pitäisi vaan alkaa oikeasti uskomaan itseeni ja luottamaan ihmisiin (kuin myös itseeni). Liikunta antaa mulle tosi paljon voimia ja itseluottamusta, ja odotankin tämän "treeniprojektin" auttavan mua myös näissä itsetuntoasioissa. Se vaan on mun mielestä niin totta, että jos näyttää hyvältä niin myös tuntuu hyvältä. Tää projekti on lähtenyt niin hyvin käyntiin että  nyt en voi olla muuta kuin ylpeä itsestäni. Jatkamalla samaan malliin saavutan vielä nopeasti tuloksia ja samalla yritän päästä eroon kaikista "lukoista" mitä mulla on aivoissa, hah. :D

Tulipas sitä tekstiä nyt, huh. Kiva jos jaksoitte lukea. Kertokaa ihmeessä mitkä asiat saa teidät jättämään treenin väliin, minkä vuoksi te treenaatte yms? Onko lukijoissani samanlaisia itsetunnon kohottajia ja hengenheimolaisia?

 

 

 

 

Tuon romaanin jälkeen on hyvä alkaa nostattamaan mielialaa ja ajattelemaan mukavempia asioita. Viikonloppu alkaa ja huomenna järjestän pienet bileet kotona, jonne tulee kaikki parhaat ystävät. =) Ihanaa ja pirteää viikonloppua kaikille rakkaille lukijoilleni!